Turhauttaa. Masentaa. Ahdistaa. Syksy. Tai siis talvi. Pimeää. Kylmää. Jäistä. Liukasta...
Listausta voisin jatkaa tänään varmaan loputtomasti. Olen kesän lapsi. En tykkää talvesta kuin harvoin. TODELLA harvoin. Tänään ei ole se päivä. Voisinpa vain käpertyä kerälle sohvan nurkkaan, niin kuin tuo minun pieni karvaturrini tekee. Mutta ei. Ei pysty. Täytyy edes yrittää saada opintoja eteen päin.
Mutta aivot menee solmuun. Pohdin, oliko tämä verkko-opiskelu sittenkään järkevää. Tuntuu etten ymmärrä jotain hyvin yksinkertaisia asioita. Lisäksi turhauttaa, kun en ymmärrä edes opettajan antamaa palautetta tehtävästä, ja vaikka hän sanoo missä virhe, en vain kykene sitä näkemään. Epäilen jopa opettajan antamaa palautetta, että näinköhän hän on oikein edes tarkistanut laskelmiani. Tiedän, todella typerää syyttää toista siitä ettei itse ymmärrä tai näe omaa virhettään. No, se oli vain yksi tehtävä.
Nyt voisi kuitenkin sanoa: "Eikä siinä vielä kaikki....." On toinenkin kurssi, joka ei mene nappiin. Pitääkö luovuttaa?
Mutta jotta edes jotenkin tehtäviä saisin tehtyä, niin päätin naputella tuntemuksiani tänne. Tämäkin on tehtävä. Ja kait mä voin purkaa mieltäni ja tämän hetken tuntemustani tännekin... Eipähän puolison tarvitse kuunnella minun kitinää.
Puuuuuh. Puhalsinpa vähän epäonnistumista ulos. Taidan mennä ottamaan kupin kahvia. Tai päikkärit. En vielä tiedä kumminka teksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti